tuhopolttaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuhopolttaja (10)
- henkilö joka sytyttää tahallaan rakennuksen tuleen, murhapolttaja, pyromaani
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uhoˌpolt̪ːɑjɑ/
- tavutus: tu‧ho‧polt‧ta‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhopolttaja | tuhopolttajat |
| genetiivi | tuhopolttajan | tuhopolttajien (tuhopolttajain) |
| partitiivi | tuhopolttajaa | tuhopolttajia |
| akkusatiivi | tuhopolttaja; tuhopolttajan |
tuhopolttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhopolttajassa | tuhopolttajissa |
| elatiivi | tuhopolttajasta | tuhopolttajista |
| illatiivi | tuhopolttajaan | tuhopolttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhopolttajalla | tuhopolttajilla |
| ablatiivi | tuhopolttajalta | tuhopolttajilta |
| allatiivi | tuhopolttajalle | tuhopolttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhopolttajana | tuhopolttajina |
| translatiivi | tuhopolttajaksi | tuhopolttajiksi |
| abessiivi | tuhopolttajatta | tuhopolttajitta |
| instruktiivi | – | tuhopolttajin |
| komitatiivi | – | tuhopolttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuhopolttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö joka sytyttää tahallaan rakennuksen tuleen, murhapolttaja
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- tuhopolttaja Kielitoimiston sanakirjassa