pyyhin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpyːhin/
- tavutus: pyy‧hin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyyhin | pyyhkimet |
| genetiivi | pyyhkimen | pyyhkimien pyyhinten |
| partitiivi | pyyhintä | pyyhkimiä |
| akkusatiivi | pyyhin; pyyhkimen |
pyyhkimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyyhkimessä | pyyhkimissä |
| elatiivi | pyyhkimestä | pyyhkimistä |
| illatiivi | pyyhkimeen | pyyhkimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyyhkimellä | pyyhkimillä |
| ablatiivi | pyyhkimeltä | pyyhkimiltä |
| allatiivi | pyyhkimelle | pyyhkimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyyhkimenä (pyyhinnä) |
pyyhkiminä |
| translatiivi | pyyhkimeksi | pyyhkimiksi |
| abessiivi | pyyhkimettä | pyyhkimittä |
| instruktiivi | – | pyyhkimin |
| komitatiivi | – | pyyhkimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyyhkime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyyhin- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (puhekieltä) pyyhkijä
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pyyhin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaapyyhin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pyyhkiä