pyyhintä

Suomi

Substantiivi

pyyhintä (9-J)

pyyhkiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈpyːhint̪æ/
tavutus: pyy‧hin‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pyyhintä	pyyhinnät
genetiivi	pyyhinnän	pyyhintöjen (pyyhintäin)
partitiivi	pyyhintää	pyyhintöjä
akkusatiivi	pyyhintä; pyyhinnän	pyyhinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	pyyhinnässä	pyyhinnöissä
elatiivi	pyyhinnästä	pyyhinnöistä
illatiivi	pyyhintään	pyyhintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pyyhinnällä	pyyhinnöillä
ablatiivi	pyyhinnältä	pyyhinnöiltä
allatiivi	pyyhinnälle	pyyhinnöille
muut sijamuodot
essiivi	pyyhintänä	pyyhintöinä
translatiivi	pyyhinnäksi	pyyhinnöiksi
abessiivi	pyyhinnättä	pyyhinnöittä
instruktiivi	–	pyyhinnöin
komitatiivi	–	pyyhintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pyyhinnä-
vahva vartalo	pyyhintä-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pyyhkiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

pyyhintä Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

pyyhintä

(taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pyyhin