pyyhintä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpyːhint̪æ/
- tavutus: pyy‧hin‧tä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pyyhintä | pyyhinnät |
genetiivi | pyyhinnän | pyyhintöjen (pyyhintäin) |
partitiivi | pyyhintää | pyyhintöjä |
akkusatiivi | pyyhintä; pyyhinnän |
pyyhinnät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pyyhinnässä | pyyhinnöissä |
elatiivi | pyyhinnästä | pyyhinnöistä |
illatiivi | pyyhintään | pyyhintöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pyyhinnällä | pyyhinnöillä |
ablatiivi | pyyhinnältä | pyyhinnöiltä |
allatiivi | pyyhinnälle | pyyhinnöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pyyhintänä | pyyhintöinä |
translatiivi | pyyhinnäksi | pyyhinnöiksi |
abessiivi | pyyhinnättä | pyyhinnöittä |
instruktiivi | – | pyyhinnöin |
komitatiivi | – | pyyhintöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pyyhinnä- | |
vahva vartalo | pyyhintä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. pyyhkiminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- pyyhintä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
pyyhintä
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pyyhin