rähättäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarähättäminen (38)
- teonnimi verbistä rähättää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rähättäminen | rähättämiset |
genetiivi | rähättämisen | rähättämisten rähättämisien |
partitiivi | rähättämistä | rähättämisiä |
akkusatiivi | rähättäminen; rähättämisen |
rähättämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rähättämisessä | rähättämisissä |
elatiivi | rähättämisestä | rähättämisistä |
illatiivi | rähättämiseen | rähättämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rähättämisellä | rähättämisillä |
ablatiivi | rähättämiseltä | rähättämisiltä |
allatiivi | rähättämiselle | rähättämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rähättämisenä (rähättämisnä) |
rähättämisinä |
translatiivi | rähättämiseksi | rähättämisiksi |
abessiivi | rähättämisettä | rähättämisittä |
instruktiivi | – | rähättämisin |
komitatiivi | – | rähättämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rähättämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rähättämis- |