raakalainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraakalainen (38)
- villi-ihminen, barbaari
- luonteeltaan tai tavoiltaan raaka henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑːkɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: raa‧ka‧lai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raakalainen | raakalaiset |
genetiivi | raakalaisen | raakalaisten raakalaisien |
partitiivi | raakalaista | raakalaisia |
akkusatiivi | raakalainen; raakalaisen |
raakalaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | raakalaisessa | raakalaisissa |
elatiivi | raakalaisesta | raakalaisista |
illatiivi | raakalaiseen | raakalaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | raakalaisella | raakalaisilla |
ablatiivi | raakalaiselta | raakalaisilta |
allatiivi | raakalaiselle | raakalaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | raakalaisena (raakalaisna) |
raakalaisina |
translatiivi | raakalaiseksi | raakalaisiksi |
abessiivi | raakalaisetta | raakalaisitta |
instruktiivi | – | raakalaisin |
komitatiivi | – | raakalaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raakalaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
raakalais- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: raakalaismainen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- raakalainen Kielitoimiston sanakirjassa