Substantiivi

muokkaa

raami (5)

  1. (arkikieltä, yl. monikollinen) kehys
  2. (kuvaannollisesti) rajoittava tekijä
    Rahoituksenkin on mahduttava olemassa oleviin raameihin.
    Uuden teorian on mahduttava näihin ahtaisiin raameihin ja samalla selitettävä tukku ongelmia aiheuttamatta uusia, mikä tuottaa haasteita neutriinofyysikoille. (cupp.oulu.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑːmi/
  • tavutus: raa‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raami raamit
genetiivi raamin raamien
(raamein)
partitiivi raamia raameja
akkusatiivi raami;
raamin
raamit
sisäpaikallissijat
inessiivi raamissa raameissa
elatiivi raamista raameista
illatiivi raamiin raameihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raamilla raameilla
ablatiivi raamilta raameilta
allatiivi raamille raameille
muut sijamuodot
essiivi raamina raameina
translatiivi raamiksi raameiksi
abessiivi raamitta raameitta
instruktiivi raamein
komitatiivi raameine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raami-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

budjettiraami, raamikertomus, raamisaha, raamisopimus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • raami Kielitoimiston sanakirjassa