Substantiivi

muokkaa

puite (48)

  1. kehys
    Ikkunoiden valkoiseksi maalatut puitteet.
  2. (kuvaannollisesti) materiaalinen edellytys jollekin toiminnalle

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpui̯t̪eˣ/
  • tavutus: pui‧te

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä puittaa (heikko vartalo puit|a- + -e), joka johdos sanasta puu; Alkuaan puinen kehys, josta käyttö on laajentunut muihin materiaaleihin. Kuvaannollinen merkitys on käännöslaina, vrt. ruotsin inom ramen ja saksan im Rahmen[1]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puite puitteet
genetiivi puitteen puitteiden
puitteitten
partitiivi puitetta puitteita
akkusatiivi puite;
puitteen
puitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi puitteessa puitteissa
elatiivi puitteesta puitteista
illatiivi puitteeseen puitteisiin
puitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puitteella puitteilla
ablatiivi puitteelta puitteilta
allatiivi puitteelle puitteille
muut sijamuodot
essiivi puitteena puitteina
translatiivi puitteeksi puitteiksi
abessiivi puitteetta puitteitta
instruktiivi puittein
komitatiivi puitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puitet-

Huomautukset

muokkaa
  • Sanaa käytetään yleensä monikossa.

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ikkunanpuite, lasinpuite, lyijypuite, metallipuite, ovenpuite, puitejärjestely, puitekertomus, puitelaki, puitesopimus, puitetalous, puitetekijä, puupuite, sisäpuite, taulunpuite, ulkopuite

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puite Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.