puite

Suomi

Substantiivi

puite (48)

kehys
Ikkunoiden valkoiseksi maalatut puitteet.
(kuvaannollisesti) materiaalinen edellytys jollekin toiminnalle

Ääntäminen

IPA: /ˈpui̯t̪eˣ/
tavutus: pui‧te

Etymologia

johdos verbistä puittaa (heikko vartalo puit|a- + -e), joka johdos sanasta puu; Alkuaan puinen kehys, josta käyttö on laajentunut muihin materiaaleihin. Kuvaannollinen merkitys on käännöslaina, vrt. ruotsin inom ramen ja saksan im Rahmen^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puite	puitteet
genetiivi	puitteen	puitteiden puitteitten
partitiivi	puitetta	puitteita
akkusatiivi	puite; puitteen	puitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	puitteessa	puitteissa
elatiivi	puitteesta	puitteista
illatiivi	puitteeseen	puitteisiin puitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puitteella	puitteilla
ablatiivi	puitteelta	puitteilta
allatiivi	puitteelle	puitteille
muut sijamuodot
essiivi	puitteena	puitteina
translatiivi	puitteeksi	puitteiksi
abessiivi	puitteetta	puitteitta
instruktiivi	–	puittein
komitatiivi	–	puitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puitet-

Huomautukset

Sanaa käytetään yleensä monikossa.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ikkunanpuite, lasinpuite, lyijypuite, metallipuite, ovenpuite, puitejärjestely, puitekertomus, puitelaki, puitesopimus, puitetalous, puitetekijä, puupuite, sisäpuite, taulunpuite, ulkopuite

Aiheesta muualla

puite Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

[1]