raggari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
raggari (6)
- tavallisesti nuori mies, joka oli mukana lähinnä 1950–1970-luvuilla esiintyneessä ruotsalaislähtöisessä alakulttuurissa, joka ilmeni muun muassa vanhojen autojen kunnostuksena, niillä ajeluna ja usein myös väkivaltaisena käytöksenä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑgːɑri/
- tavutus: rag‧ga‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raggari | raggarit |
| genetiivi | raggarin | raggarien raggareiden raggareitten |
| partitiivi | raggaria | raggareita raggareja |
| akkusatiivi | raggari; raggarin |
raggarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raggarissa | raggareissa |
| elatiivi | raggarista | raggareista |
| illatiivi | raggariin | raggareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raggarilla | raggareilla |
| ablatiivi | raggarilta | raggareilta |
| allatiivi | raggarille | raggareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raggarina | raggareina |
| translatiivi | raggariksi | raggareiksi |
| abessiivi | raggaritta | raggareitta |
| instruktiivi | – | raggarein |
| komitatiivi | – | raggareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raggari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- raggari Kielitoimiston sanakirjassa