Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rajoite (48-C)

  1. määräys, rajoitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑjoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: ra‧joi‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rajoite rajoitteet
genetiivi rajoitteen rajoitteiden
rajoitteitten
partitiivi rajoitetta rajoitteita
akkusatiivi rajoite;
rajoitteen
rajoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi rajoitteessa rajoitteissa
elatiivi rajoitteesta rajoitteista
illatiivi rajoitteeseen rajoitteisiin
rajoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rajoitteella rajoitteilla
ablatiivi rajoitteelta rajoitteilta
allatiivi rajoitteelle rajoitteille
muut sijamuodot
essiivi rajoitteena rajoitteina
translatiivi rajoitteeksi rajoitteiksi
abessiivi rajoitteetta rajoitteitta
instruktiivi rajoittein
komitatiivi rajoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rajoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rajoitet-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rajoittaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rajoite Kielitoimiston sanakirjassa