rallattaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarallattaminen (38)
- teonnimi verbistä rallattaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rallattaminen | rallattamiset |
| genetiivi | rallattamisen | rallattamisten rallattamisien |
| partitiivi | rallattamista | rallattamisia |
| akkusatiivi | rallattaminen; rallattamisen |
rallattamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rallattamisessa | rallattamisissa |
| elatiivi | rallattamisesta | rallattamisista |
| illatiivi | rallattamiseen | rallattamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rallattamisella | rallattamisilla |
| ablatiivi | rallattamiselta | rallattamisilta |
| allatiivi | rallattamiselle | rallattamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rallattamisena (rallattamisna) |
rallattamisina |
| translatiivi | rallattamiseksi | rallattamisiksi |
| abessiivi | rallattamisetta | rallattamisitta |
| instruktiivi | – | rallattamisin |
| komitatiivi | – | rallattamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rallattamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rallattamis- | |