rallatus

Suomi

Substantiivi

rallatus (39)

rallattaminen; rallattelu

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑlːɑt̪us/
tavutus: ral‧la‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rallatus	rallatukset
genetiivi	rallatuksen	rallatusten rallatuksien
partitiivi	rallatusta	rallatuksia
akkusatiivi	rallatus; rallatuksen	rallatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rallatuksessa	rallatuksissa
elatiivi	rallatuksesta	rallatuksista
illatiivi	rallatukseen	rallatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rallatuksella	rallatuksilla
ablatiivi	rallatukselta	rallatuksilta
allatiivi	rallatukselle	rallatuksille
muut sijamuodot
essiivi	rallatuksena	rallatuksina
translatiivi	rallatukseksi	rallatuksiksi
abessiivi	rallatuksetta	rallatuksitta
instruktiivi	–	rallatuksin
komitatiivi	–	rallatuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rallatukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rallatus-

Etymologia

verbi rallattaa (heikko vartalo rallat|a-) + johdin -us

Käännökset

1. rallattaminen; rallattelu

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rallatus Kielitoimiston sanakirjassa