Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rallatus (39)

  1. rallattaminen; rallattelu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑlːɑt̪us/
  • tavutus: ral‧la‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rallatus rallatukset
genetiivi rallatuksen rallatusten
rallatuksien
partitiivi rallatusta rallatuksia
akkusatiivi rallatus;
rallatuksen
rallatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rallatuksessa rallatuksissa
elatiivi rallatuksesta rallatuksista
illatiivi rallatukseen rallatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rallatuksella rallatuksilla
ablatiivi rallatukselta rallatuksilta
allatiivi rallatukselle rallatuksille
muut sijamuodot
essiivi rallatuksena rallatuksina
translatiivi rallatukseksi rallatuksiksi
abessiivi rallatuksetta rallatuksitta
instruktiivi rallatuksin
komitatiivi rallatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rallatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rallatus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rallattaa (rallat- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa