rankku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarankku (1)
- (slangia) rangaistuspotku tai -laukaus
Taivutus
muokkaa| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rankku | rankkut |
| genetiivi | rankkun | rankkujen |
| partitiivi | rankkua | rankkuja |
| akkusatiivi | rankku; rankkun |
rankkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rankkussa | rankkuissa |
| elatiivi | rankkusta | rankkuista |
| illatiivi | rankkuun | rankkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rankkulla | rankkuilla |
| ablatiivi | rankkulta | rankkuilta |
| allatiivi | rankkulle | rankkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rankkuna | rankkuina |
| translatiivi | rankkuksi | rankkuiksi |
| abessiivi | rankkutta | rankkuitta |
| instruktiivi | – | rankkuin |
| komitatiivi | – | rankkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rankku- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |