Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rappu (1-B)[1]

  1. (arkikieltä) porras, askelma
    istua alimmalla rapulla
  2. (arkikieltä) porraskäytävä
    asua A-rapussa
    ravata rapussa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑpːu/
  • tavutus: rap‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rappu raput
genetiivi rapun rappujen
partitiivi rappua rappuja
akkusatiivi rappu;
rapun
raput
sisäpaikallissijat
inessiivi rapussa rapuissa
elatiivi rapusta rapuista
illatiivi rappuun rappuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapulla rapuilla
ablatiivi rapulta rapuilta
allatiivi rapulle rapuille
muut sijamuodot
essiivi rappuna rappuina
translatiivi rapuksi rapuiksi
abessiivi raputta rapuitta
instruktiivi rapuin
komitatiivi rappuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rapu-
vahva vartalo rappu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin kielestä, trappa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

rappukäytävä, rappuralli

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rappu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B