SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rasite (48-C)[1]

  1. (oikeustiede) kiinteistöön kohdistuva muun kuin omistajan oikeus, joka rajoittaa hänen valtaansa käyttää kiinteistöä
  2. rasitus
    taloudelliset rasitteet

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrɑsit̪eˣ/
  • tavutus: ra‧si‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rasite rasitteet
genetiivi rasitteen rasitteiden
rasitteitten
partitiivi rasitetta rasitteita
akkusatiivi rasite;
rasitteen
rasitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi rasitteessa rasitteissa
elatiivi rasitteesta rasitteista
illatiivi rasitteeseen rasitteisiin
rasitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rasitteella rasitteilla
ablatiivi rasitteelta rasitteilta
allatiivi rasitteelle rasitteille
muut sijamuodot
essiivi rasitteena rasitteina
translatiivi rasitteeksi rasitteiksi
abessiivi rasitteetta rasitteitta
instruktiivi rasittein
komitatiivi rasitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rasittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rasitet-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

rakennusrasite, rasiteoikeus, rasitesopimus, rasitetodistus

AnagrammitMuokkaa

aresti, asteri, rietas

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rasite Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C