Suomi muokkaa

 
Ratkoja [2]

Substantiivi muokkaa

ratkoja (10)

  1. henkilö, joka ratkoo jotakin
  2. ompeleiden ja saumojen purkamiseen käytettävä työkalu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑt̪kojɑ/
  • tavutus: rat‧ko‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratkoja ratkojat
genetiivi ratkojan ratkojien
(ratkojain)
partitiivi ratkojaa ratkojia
akkusatiivi ratkoja;
ratkojan
ratkojat
sisäpaikallissijat
inessiivi ratkojassa ratkojissa
elatiivi ratkojasta ratkojista
illatiivi ratkojaan ratkojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratkojalla ratkojilla
ablatiivi ratkojalta ratkojilta
allatiivi ratkojalle ratkojille
muut sijamuodot
essiivi ratkojana ratkojina
translatiivi ratkojaksi ratkojiksi
abessiivi ratkojatta ratkojitta
instruktiivi ratkojin
komitatiivi ratkojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ratkoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ratkoja Kielitoimiston sanakirjassa