rehvastelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarehvastelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrehʋɑsˌt̪elu/
- tavutus: reh‧vas‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rehvastelu | rehvastelut |
genetiivi | rehvastelun | rehvastelujen rehvasteluiden rehvasteluitten |
partitiivi | rehvastelua | rehvasteluita rehvasteluja |
akkusatiivi | rehvastelu; rehvastelun |
rehvastelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rehvastelussa | rehvasteluissa |
elatiivi | rehvastelusta | rehvasteluista |
illatiivi | rehvasteluun | rehvasteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rehvastelulla | rehvasteluilla |
ablatiivi | rehvastelulta | rehvasteluilta |
allatiivi | rehvastelulle | rehvasteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rehvasteluna | rehvasteluina |
translatiivi | rehvasteluksi | rehvasteluiksi |
abessiivi | rehvastelutta | rehvasteluitta |
instruktiivi | – | rehvasteluin |
komitatiivi | – | rehvasteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rehvastelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi rehvastella + johdin -u
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rehvastelu Kielitoimiston sanakirjassa