rei’itin
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- väline, jolla tehdään reikiä paperiarkkeihin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈre̞ijit̪in/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rei’itin | rei’ittimet |
| genetiivi | rei’ittimen | rei’ittimien rei’itinten |
| partitiivi | rei’itintä | rei’ittimiä |
| akkusatiivi | rei’itin; rei’ittimen |
rei’ittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rei’ittimessä | rei’ittimissä |
| elatiivi | rei’ittimestä | rei’ittimistä |
| illatiivi | rei’ittimeen | rei’ittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rei’ittimellä | rei’ittimillä |
| ablatiivi | rei’ittimeltä | rei’ittimiltä |
| allatiivi | rei’ittimelle | rei’ittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rei’ittimenä (rei’itinnä) |
rei’ittiminä |
| translatiivi | rei’ittimeksi | rei’ittimiksi |
| abessiivi | rei’ittimettä | rei’ittimittä |
| instruktiivi | – | rei’ittimin |
| komitatiivi | – | rei’ittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rei’ittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rei’itin- | |
Käännökset
muokkaa1. väline, jolla tehdään reikiä paperiarkkeihin
|
Aiheesta muualla
muokkaa- rei’itin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaarei’itin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rei’ittää