Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rekka (9-A)

Katso artikkeli Rekka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. puiden kuljetukseen käytetty hevosella vedettävä parireki
  2. kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmä
  3. umpikorinen kuorma-auto
  4. (slangia, ammatti-) kuorma-auton puoliperävaunu, irtoperä
  5. (slangia, ammatti-) kuorma-auton ja puoliperävaunun yhdistelmä
  6. (arkikieltä) ennätys, enkka
  7. (murteellinen) roju, rääsy, rikkinäinen esine

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrekːɑ/
  • tavutus: rek‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rekka rekat
genetiivi rekan rekkojen
(rekkain)
partitiivi rekkaa rekkoja
akkusatiivi rekka;
rekan
rekat
sisäpaikallissijat
inessiivi rekassa rekoissa
elatiivi rekasta rekoista
illatiivi rekkaan rekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rekalla rekoilla
ablatiivi rekalta rekoilta
allatiivi rekalle rekoille
muut sijamuodot
essiivi rekkana rekkoina
translatiivi rekaksi rekoiksi
abessiivi rekatta rekoitta
instruktiivi rekoin
komitatiivi rekkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reka-
vahva vartalo rekka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

moduulirekka, pankkorekka, rekka-auto, rekkajono, rekkakuski, rekkalesbo, rekkamies

Aiheesta muualla muokkaa

  • rekka Kielitoimiston sanakirjassa