Substantiivi

muokkaa

relapsi (5)

  1. (patologia) toisinto, uusiutuminen
  2. (patologia) tilan uudelleen heikkeneminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrelɑpsi/
  • tavutus: re‧lap‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi relapsi relapsit
genetiivi relapsin relapsien
(relapsein)
partitiivi relapsia relapseja
akkusatiivi relapsi;
relapsin
relapsit
sisäpaikallissijat
inessiivi relapsissa relapseissa
elatiivi relapsista relapseista
illatiivi relapsiin relapseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi relapsilla relapseilla
ablatiivi relapsilta relapseilta
allatiivi relapsille relapseille
muut sijamuodot
essiivi relapsina relapseina
translatiivi relapsiksi relapseiksi
abessiivi relapsitta relapseitta
instruktiivi relapsein
komitatiivi relapseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo relapsi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

relapsi

  1. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta relapso

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /reˈla.psi/
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: re‧là‧psi

Substantiivi

muokkaa

relapsi

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta relapso

Latina

muokkaa

relāpsī

  1. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta relapsus (joka on partisiipin perfekti verbistä relāpsō)
  2. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta relapsus (joka on partisiipin perfekti verbistä relāpsō)
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta relapsus (joka on partisiipin perfekti verbistä relāpsō)