Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

remmi (5)

  1. hihna
  2. (arkikieltä) joukko, joukkio
    Spider-Man: Far From Home sai uuden tähden rosteriinsa – Remi Hii mukaan remmiin (respawn.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈremːi/
  • tavutus: rem‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi remmi remmit
genetiivi remmin remmien
(remmein)
partitiivi remmiä remmejä
akkusatiivi remmi;
remmin
remmit
sisäpaikallissijat
inessiivi remmissä remmeissä
elatiivi remmistä remmeistä
illatiivi remmiin remmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi remmillä remmeillä
ablatiivi remmiltä remmeiltä
allatiivi remmille remmeille
muut sijamuodot
essiivi remminä remmeinä
translatiivi remmiksi remmeiksi
abessiivi remmittä remmeittä
instruktiivi remmein
komitatiivi remmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo remmi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

nykyruotsin rem tai varhaisemman uusruotsin rem/reem/reim[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

juopporemmi, nahkaremmi, nilkkaremmi, rantaremmi, remmikenkä, rähinäremmi

Idiomit muokkaa

  • olla remmissä – mukana joukossa

Aiheesta muualla muokkaa

  • remmi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. remmi.