repsikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- autonkuljettajan apumies erit. puutavaran ajossa
- Pistähän repsikka pokara heilumaan, jotta saahaan kuorma päälle.
- apulainen, apumies, aputyöntekijä
- muurarin repsikka
- (puhekieltä) auton kuljettajan oikealla puolella istuva henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrepsikːɑ/
- tavutus: rep‧sik‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | repsikka | repsikat |
| genetiivi | repsikan | repsikoiden repsikoitten repsikkojen (repsikkain) |
| partitiivi | repsikkaa | repsikoita repsikkoja |
| akkusatiivi | repsikka; repsikan |
repsikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | repsikassa | repsikoissa |
| elatiivi | repsikasta | repsikoista |
| illatiivi | repsikkaan | repsikkoihin repsikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | repsikalla | repsikoilla |
| ablatiivi | repsikalta | repsikoilta |
| allatiivi | repsikalle | repsikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | repsikkana | repsikkoina repsikoina |
| translatiivi | repsikaksi | repsikoiksi |
| abessiivi | repsikatta | repsikoitta |
| instruktiivi | – | repsikoin |
| komitatiivi | – | repsikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | repsika- | |
| vahva vartalo | repsikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- venäjän гребенщик, гребщик, "haravoitsija" << verbistä грести, "haravoida", alun perin apumies esim. sahalla
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- repsikka Kielitoimiston sanakirjassa