ressu

Suomi

Substantiivi

ressu (1)

raasu, ressukka
poikaressu
(sotilasslangia) reserviläinen; kertausharjoituksia suorittava
Kummasti meiltä ressuilta löytyi jostain selkärangasta ne vanhat opit. Ammuttiinkin paljon nopeammin ja tarkemmin kuin varusveijarit [varusmiehet].

Ääntäminen

IPA: /ˈresːu/
tavutus: res‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ressu	ressut
genetiivi	ressun	ressujen
partitiivi	ressua	ressuja
akkusatiivi	ressu; ressun	ressut
sisäpaikallissijat
inessiivi	ressussa	ressuissa
elatiivi	ressusta	ressuista
illatiivi	ressuun	ressuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ressulla	ressuilla
ablatiivi	ressulta	ressuilta
allatiivi	ressulle	ressuille
muut sijamuodot
essiivi	ressuna	ressuina
translatiivi	ressuksi	ressuiksi
abessiivi	ressutta	ressuitta
instruktiivi	–	ressuin
komitatiivi	–	ressuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ressu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

leipäressu, paitaressu

Aiheesta muualla

ressu Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ressu&oldid=4638590”