ressukka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (puhekieltä) säälittävä henkilö, surkimus
- (vanhahtava) kovaosainen henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈresːukːɑ/
- tavutus: res‧suk‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ressukka | ressukat |
| genetiivi | ressukan | ressukoiden ressukoitten ressukkojen (ressukkain) |
| partitiivi | ressukkaa | ressukoita ressukkoja |
| akkusatiivi | ressukka; ressukan |
ressukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ressukassa | ressukoissa |
| elatiivi | ressukasta | ressukoista |
| illatiivi | ressukkaan | ressukkoihin ressukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ressukalla | ressukoilla |
| ablatiivi | ressukalta | ressukoilta |
| allatiivi | ressukalle | ressukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ressukkana | ressukkoina ressukoina |
| translatiivi | ressukaksi | ressukoiksi |
| abessiivi | ressukatta | ressukoitta |
| instruktiivi | – | ressukoin |
| komitatiivi | – | ressukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ressuka- | |
| vahva vartalo | ressukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |