reunustus

Suomi

Substantiivi

reunustus (39)

reunustaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈreu̯nust̪us/
tavutus: reu‧nus‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	reunustus	reunustukset
genetiivi	reunustuksen	reunustusten reunustuksien
partitiivi	reunustusta	reunustuksia
akkusatiivi	reunustus; reunustuksen	reunustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	reunustuksessa	reunustuksissa
elatiivi	reunustuksesta	reunustuksista
illatiivi	reunustukseen	reunustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	reunustuksella	reunustuksilla
ablatiivi	reunustukselta	reunustuksilta
allatiivi	reunustukselle	reunustuksille
muut sijamuodot
essiivi	reunustuksena	reunustuksina
translatiivi	reunustukseksi	reunustuksiksi
abessiivi	reunustuksetta	reunustuksitta
instruktiivi	–	reunustuksin
komitatiivi	–	reunustuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	reunustukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	reunustus-

Etymologia

verbi reunustaa (vartalo reunust|a-) + johdin -us

Käännökset

1. reunustaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

reunustus Kielitoimiston sanakirjassa