riemastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariemastuminen (38)
- teonnimi verbistä riemastua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riemastuminen | riemastumiset |
| genetiivi | riemastumisen | riemastumisten riemastumisien |
| partitiivi | riemastumista | riemastumisia |
| akkusatiivi | riemastuminen; riemastumisen |
riemastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riemastumisessa | riemastumisissa |
| elatiivi | riemastumisesta | riemastumisista |
| illatiivi | riemastumiseen | riemastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riemastumisella | riemastumisilla |
| ablatiivi | riemastumiselta | riemastumisilta |
| allatiivi | riemastumiselle | riemastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riemastumisena (riemastumisna) |
riemastumisina |
| translatiivi | riemastumiseksi | riemastumisiksi |
| abessiivi | riemastumisetta | riemastumisitta |
| instruktiivi | – | riemastumisin |
| komitatiivi | – | riemastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riemastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riemastumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi riemastua + johdin -minen