riemastus

Suomi

Substantiivi

riemastus (39)

riemastumisen tila; riemastuneisuus

Ääntäminen

IPA: /ˈrie̯mɑst̪us/
tavutus: rie‧mas‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riemastus	riemastukset
genetiivi	riemastuksen	riemastusten riemastuksien
partitiivi	riemastusta	riemastuksia
akkusatiivi	riemastus; riemastuksen	riemastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	riemastuksessa	riemastuksissa
elatiivi	riemastuksesta	riemastuksista
illatiivi	riemastukseen	riemastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riemastuksella	riemastuksilla
ablatiivi	riemastukselta	riemastuksilta
allatiivi	riemastukselle	riemastuksille
muut sijamuodot
essiivi	riemastuksena	riemastuksina
translatiivi	riemastukseksi	riemastuksiksi
abessiivi	riemastuksetta	riemastuksitta
instruktiivi	–	riemastuksin
komitatiivi	–	riemastuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riemastukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	riemastus-

Etymologia

verbi riemastua (vartalo riemastu-) + johdin -s

Käännökset

1. riemastuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

riemastus Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 842 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa