riento
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- rientäminen
- useimmiten monikossa: puuhat, touhut
- Tampereen seudun henkiset riennot
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrie̯nt̪o/
- tavutus: rien‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riento | riennot |
| genetiivi | riennon | rientojen |
| partitiivi | rientoa | rientoja |
| akkusatiivi | riento; riennon |
riennot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riennossa | riennoissa |
| elatiivi | riennosta | riennoista |
| illatiivi | rientoon | rientoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riennolla | riennoilla |
| ablatiivi | riennolta | riennoilta |
| allatiivi | riennolle | riennoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rientona | rientoina |
| translatiivi | riennoksi | riennoiksi |
| abessiivi | riennotta | riennoitta |
| instruktiivi | – | riennoin |
| komitatiivi | – | rientoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rienno- | |
| vahva vartalo | riento- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- riento Kielitoimiston sanakirjassa