Substantiivi

muokkaa

riento (1-J)

  1. rientäminen
  2. useimmiten monikossa: puuhat, touhut
    Tampereen seudun henkiset riennot

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrie̯nt̪o/
  • tavutus: rien‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riento riennot
genetiivi riennon rientojen
partitiivi rientoa rientoja
akkusatiivi riento;
riennon
riennot
sisäpaikallissijat
inessiivi riennossa riennoissa
elatiivi riennosta riennoista
illatiivi rientoon rientoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riennolla riennoilla
ablatiivi riennolta riennoilta
allatiivi riennolle riennoille
muut sijamuodot
essiivi rientona rientoina
translatiivi riennoksi riennoiksi
abessiivi riennotta riennoitta
instruktiivi riennoin
komitatiivi rientoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rienno-
vahva vartalo riento-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • riento Kielitoimiston sanakirjassa