riiaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariiaaminen (38)
- teonnimi verbistä riiata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riiaaminen | riiaamiset |
| genetiivi | riiaamisen | riiaamisten riiaamisien |
| partitiivi | riiaamista | riiaamisia |
| akkusatiivi | riiaaminen; riiaamisen |
riiaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riiaamisessa | riiaamisissa |
| elatiivi | riiaamisesta | riiaamisista |
| illatiivi | riiaamiseen | riiaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riiaamisella | riiaamisilla |
| ablatiivi | riiaamiselta | riiaamisilta |
| allatiivi | riiaamiselle | riiaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riiaamisena (riiaamisna) |
riiaamisina |
| translatiivi | riiaamiseksi | riiaamisiksi |
| abessiivi | riiaamisetta | riiaamisitta |
| instruktiivi | – | riiaamisin |
| komitatiivi | – | riiaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riiaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riiaamis- | |