Substantiivi

muokkaa

riiuu (17)[1]

  1. pyrkimys romanttisiin tai seksuaalisiin suhteisiin, hakkailu, kosiskelu, seurustelu
    käydä riiuulla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈriːuː/
  • tavutus: rii‧uu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riiuu riiuut
genetiivi riiuun riiuiden
riiuitten
partitiivi riiuuta riiuita
akkusatiivi riiuu;
riiuun
riiuut
sisäpaikallissijat
inessiivi riiuussa riiuissa
elatiivi riiuusta riiuista
illatiivi riiuuseen riiuisiin
(riiuihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi riiuulla riiuilla
ablatiivi riiuulta riiuilta
allatiivi riiuulle riiuille
muut sijamuodot
essiivi riiuuna riiuina
translatiivi riiuuksi riiuiksi
abessiivi riiuutta riiuitta
instruktiivi riiuin
komitatiivi riiuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riiuu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi riiata + johdin -uu

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • riiuu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 17