riippa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- köydellä varustettu ankkurikivi
- (kuvaannollisesti) vastus, taakka
- Tuo lehmän kanttura on ikuisena riippana, eikä pääse minnekään.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriːpːɑ/
- tavutus: riip‧pa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rippa | ripat |
| genetiivi | ripan | rippojen (rippain) |
| partitiivi | rippaa | rippoja |
| akkusatiivi | rippa; ripan |
ripat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ripassa | ripoissa |
| elatiivi | ripasta | ripoista |
| illatiivi | rippaan | rippoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ripalla | ripoilla |
| ablatiivi | ripalta | ripoilta |
| allatiivi | ripalle | ripoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rippana | rippoina |
| translatiivi | ripaksi | ripoiksi |
| abessiivi | ripatta | ripoitta |
| instruktiivi | – | ripoin |
| komitatiivi | – | rippoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ripa- | |
| vahva vartalo | rippa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakiviriippa, riippakivi, riippakoivu, riippakuusi
Aiheesta muualla
muokkaa- riippa Kielitoimiston sanakirjassa