Substantiivi

muokkaa

riitus (39)

  1. jumalanpalvelusjärjestys, liturginen perinne
    katoliset riitukset
    latinalainen riitus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riitus riitukset
genetiivi riituksen riitusten
riituksien
partitiivi riitusta riituksia
akkusatiivi riitus;
riituksen
riitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi riituksessa riituksissa
elatiivi riituksesta riituksista
illatiivi riitukseen riituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riituksella riituksilla
ablatiivi riitukselta riituksilta
allatiivi riitukselle riituksille
muut sijamuodot
essiivi riituksena riituksina
translatiivi riitukseksi riituksiksi
abessiivi riituksetta riituksitta
instruktiivi riituksin
komitatiivi riituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riitus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa