rikosoikeus

Suomi

Substantiivi

rikosoikeus (40) (ei monikkoa)

1. (oikeustiede) tekojen rankaisemista koskeva oikeustieteen haara

Ääntäminen

• IPA: /ˈrikosˌoi̯keus/ tai /ˈrikosˌoi̯keu̯s/
• tavutus: ri‧kos‧oi‧ke‧us / ri‧kos‧oi‧keus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rikosoikeus	–
genetiivi	rikosoikeuden	–
partitiivi	rikosoikeutta	–
akkusatiivi	rikosoikeus; rikosoikeuden	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	rikosoikeudessa	–
elatiivi	rikosoikeudesta	–
illatiivi	rikosoikeuteen	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	rikosoikeudella	–
ablatiivi	rikosoikeudelta	–
allatiivi	rikosoikeudelle	–
muut sijamuodot
essiivi	rikosoikeutena	–
translatiivi	rikosoikeudeksi	–
abessiivi	rikosoikeudetta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	rikosoikeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rikosoikeude-
vahva vartalo	rikosoikeute-
konsonantti- vartalo	rikosoikeut-

Etymologia

yhdyssana sanoista rikos ja oikeus

Käännökset

1. tekojen rankaisemista koskeva oikeustieteen haara

englanti: criminal code, criminal law espanja: derecho penal m. inarinsaame: rikosvuoigâdvuotâ italia: diritto penale m.

ranska: droit pénal m. ruotsi: straffrätt yl. saksa: Strafrecht n. venäjä: уголовное право

Liittyvät sanat

rikosoikeudellinen

Aiheesta muualla

• rikosoikeus Kielitoimiston sanakirjassa