rimpsu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarimpsu (1)
- rypytetty kangas, röyhelö
- (puhekieltä) litania, (merkityksellinen tai merkityksetön) sanajakso, (jokin tietty) teksti kokonaisuudessaan
- Opettelin koko rimpsun ulkoa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrimpsu/
- tavutus: rimp‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rimpsu | rimpsut |
| genetiivi | rimpsun | rimpsujen |
| partitiivi | rimpsua | rimpsuja |
| akkusatiivi | rimpsu; rimpsun |
rimpsut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rimpsussa | rimpsuissa |
| elatiivi | rimpsusta | rimpsuista |
| illatiivi | rimpsuun | rimpsuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rimpsulla | rimpsuilla |
| ablatiivi | rimpsulta | rimpsuilta |
| allatiivi | rimpsulle | rimpsuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rimpsuna | rimpsuina |
| translatiivi | rimpsuksi | rimpsuiksi |
| abessiivi | rimpsutta | rimpsuitta |
| instruktiivi | – | rimpsuin |
| komitatiivi | – | rimpsuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rimpsu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |