rimpuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarimpuileminen (38)
- teonnimi verbistä rimpuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rimpuileminen | rimpuilemiset |
| genetiivi | rimpuilemisen | rimpuilemisten rimpuilemisien |
| partitiivi | rimpuilemista | rimpuilemisia |
| akkusatiivi | rimpuileminen; rimpuilemisen |
rimpuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rimpuilemisessa | rimpuilemisissa |
| elatiivi | rimpuilemisesta | rimpuilemisista |
| illatiivi | rimpuilemiseen | rimpuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rimpuilemisella | rimpuilemisilla |
| ablatiivi | rimpuilemiselta | rimpuilemisilta |
| allatiivi | rimpuilemiselle | rimpuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rimpuilemisena (rimpuilemisna) |
rimpuilemisina |
| translatiivi | rimpuilemiseksi | rimpuilemisiksi |
| abessiivi | rimpuilemisetta | rimpuilemisitta |
| instruktiivi | – | rimpuilemisin |
| komitatiivi | – | rimpuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rimpuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rimpuilemis- | |