rimssu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarimssu (1)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrimsːu/
- tavutus: rims‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rimssu | rimssut |
| genetiivi | rimssun | rimssujen |
| partitiivi | rimssua | rimssuja |
| akkusatiivi | rimssu; rimssun |
rimssut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rimssussa | rimssuissa |
| elatiivi | rimssusta | rimssuista |
| illatiivi | rimssuun | rimssuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rimssulla | rimssuilla |
| ablatiivi | rimssulta | rimssuilta |
| allatiivi | rimssulle | rimssuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rimssuna | rimssuina |
| translatiivi | rimssuksi | rimssuiksi |
| abessiivi | rimssutta | rimssuitta |
| instruktiivi | – | rimssuin |
| komitatiivi | – | rimssuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rimssu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- ruotsin sanasta rimsa
Aiheesta muualla
muokkaa- rimssu Kielitoimiston sanakirjassa