ripittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaripittäminen (38)
- teonnimi verbistä ripittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ripittäminen | ripittämiset |
genetiivi | ripittämisen | ripittämisten ripittämisien |
partitiivi | ripittämistä | ripittämisiä |
akkusatiivi | ripittäminen; ripittämisen |
ripittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ripittämisessä | ripittämisissä |
elatiivi | ripittämisestä | ripittämisistä |
illatiivi | ripittämiseen | ripittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ripittämisellä | ripittämisillä |
ablatiivi | ripittämiseltä | ripittämisiltä |
allatiivi | ripittämiselle | ripittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ripittämisenä (ripittämisnä) |
ripittämisinä |
translatiivi | ripittämiseksi | ripittämisiksi |
abessiivi | ripittämisettä | ripittämisittä |
instruktiivi | – | ripittämisin |
komitatiivi | – | ripittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ripittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ripittämis- |