Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

risahdus (39)

  1. risahtaminen
    oksan risahdus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrisɑhdus/
  • tavutus: ri‧sah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risahdus risahdukset
genetiivi risahduksen risahdusten
risahduksien
partitiivi risahdusta risahduksia
akkusatiivi risahdus;
risahduksen
risahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi risahduksessa risahduksissa
elatiivi risahduksesta risahduksista
illatiivi risahdukseen risahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi risahduksella risahduksilla
ablatiivi risahdukselta risahduksilta
allatiivi risahdukselle risahduksille
muut sijamuodot
essiivi risahduksena risahduksina
translatiivi risahdukseksi risahduksiksi
abessiivi risahduksetta risahduksitta
instruktiivi risahduksin
komitatiivi risahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
risahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä risahtaa (risahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa