risukko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tiheä puukasvusto, yleensä kuivuneita koivun oksia
- vaikeakulkuinen maasto
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrisukːo/
- tavutus: ri‧suk‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | risukko | risukot |
| genetiivi | risukon | risukoiden risukoitten risukkojen |
| partitiivi | risukkoa | risukkoja risukoita |
| akkusatiivi | risukko; risukon |
risukot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | risukossa | risukoissa |
| elatiivi | risukosta | risukoista |
| illatiivi | risukkoon | risukkoihin risukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | risukolla | risukoilla |
| ablatiivi | risukolta | risukoilta |
| allatiivi | risukolle | risukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | risukkona | risukkoina risukoina |
| translatiivi | risukoksi | risukoiksi |
| abessiivi | risukotta | risukoitta |
| instruktiivi | – | risukoin |
| komitatiivi | – | risukkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | risuko- | |
| vahva vartalo | risukko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: risukkoinen
Aiheesta muualla muokkaa
- risukko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A