risukko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tiheä puukasvusto, yleensä kuivuneita koivun oksia
- vaikeakulkuinen maasto
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrisukːo/
- tavutus: ri‧suk‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | risukko | risukot |
genetiivi | risukon | risukoiden risukoitten risukkojen |
partitiivi | risukkoa | risukkoja risukoita |
akkusatiivi | risukko; risukon |
risukot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | risukossa | risukoissa |
elatiivi | risukosta | risukoista |
illatiivi | risukkoon | risukkoihin risukoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | risukolla | risukoilla |
ablatiivi | risukolta | risukoilta |
allatiivi | risukolle | risukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | risukkona | risukkoina risukoina |
translatiivi | risukoksi | risukoiksi |
abessiivi | risukotta | risukoitta |
instruktiivi | – | risukoin |
komitatiivi | – | risukkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | risuko- | |
vahva vartalo | risukko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: risukkoinen
Aiheesta muualla
muokkaa- risukko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A