Substantiivi

muokkaa

risukko (4-A)[1]

  1. tiheä puukasvusto, yleensä kuivuneita koivun oksia
  2. vaikeakulkuinen maasto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrisukːo/
  • tavutus: ri‧suk‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risukko risukot
genetiivi risukon risukoiden
risukoitten
risukkojen
partitiivi risukkoa risukkoja
risukoita
akkusatiivi risukko;
risukon
risukot
sisäpaikallissijat
inessiivi risukossa risukoissa
elatiivi risukosta risukoista
illatiivi risukkoon risukkoihin
risukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risukolla risukoilla
ablatiivi risukolta risukoilta
allatiivi risukolle risukoille
muut sijamuodot
essiivi risukkona risukkoina
risukoina
translatiivi risukoksi risukoiksi
abessiivi risukotta risukoitta
instruktiivi risukoin
komitatiivi risukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo risuko-
vahva vartalo risukko-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • risukko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A