Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riuna (9)[1]

  1. (historia) muinaisslaavilainen paino- ja rahayksikkö, noin 200 g jalometallia; muinaisvenäläinen rahayksikkö, noin naulan painoinen hopeaharkko
  2. (vanhentunut) kahden ja puolen tai kolmen kopeekan arvoinen kuparikolikko; (kuvaannollisesti) vähäpätöinen lantti, pikkuraha
    Sillä riunaakaan ei ole Sederholmilla, siitä panen pääni pantiksi. (Maila Talvio, Itämeren tytär)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriu̯nɑ/
  • tavutus: riu‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riuna riunat
genetiivi riunan riunojen
(riunain)
partitiivi riunaa riunoja
akkusatiivi riuna;
riunan
riunat
sisäpaikallissijat
inessiivi riunassa riunoissa
elatiivi riunasta riunoista
illatiivi riunaan riunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riunalla riunoilla
ablatiivi riunalta riunoilta
allatiivi riunalle riunoille
muut sijamuodot
essiivi riunana riunoina
translatiivi riunaksi riunoiksi
abessiivi riunatta riunoitta
instruktiivi riunoin
komitatiivi riunoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • riuna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9