Substantiivi

muokkaa

rohto (1-F)

  1. lääke
  2. lääkeyrtti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈroht̪o/
  • tavutus: roh‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rohto rohdot
genetiivi rohdon rohtojen
partitiivi rohtoa rohtoja
akkusatiivi rohto;
rohdon
rohdot
sisäpaikallissijat
inessiivi rohdossa rohdoissa
elatiivi rohdosta rohdoista
illatiivi rohtoon rohtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rohdolla rohdoilla
ablatiivi rohdolta rohdoilta
allatiivi rohdolle rohdoille
muut sijamuodot
essiivi rohtona rohtoina
translatiivi rohdoksi rohdoiksi
abessiivi rohdotta rohdoitta
instruktiivi rohdoin
komitatiivi rohtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rohdo-
vahva vartalo rohto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ehkä johdos ruoho-sanasta[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rohto Kielitoimiston sanakirjassa
  • rohto Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 337. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.