Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

roihu (1)[1]

  1. valtoimenaan lyövät tulen liekit
  2. (tähtitiede) flare

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈroi̯hu/
  • tavutus: roi‧hu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roihu roihut
genetiivi roihun roihujen
partitiivi roihua roihuja
akkusatiivi roihu;
roihun
roihut
sisäpaikallissijat
inessiivi roihussa roihuissa
elatiivi roihusta roihuista
illatiivi roihuun roihuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi roihulla roihuilla
ablatiivi roihulta roihuilta
allatiivi roihulle roihuille
muut sijamuodot
essiivi roihuna roihuina
translatiivi roihuksi roihuiksi
abessiivi roihutta roihuitta
instruktiivi roihuin
komitatiivi roihuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo roihu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • roihu Kielitoimiston sanakirjassa
  • roihu Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1