rotisko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarotisko (1)
- käyttökelvoton esine, rohjo
- (kuvaannollisesti, leikkimielinen) raihnainen henkilö, rahjus
- Tuo äijänrotisko tuossa vaan aina röhnöttää.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈrotisko]
Tavutus
muokkaa- tavutus: ro‧tis‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rotisko | rotiskot |
| genetiivi | rotiskon | rotiskojen |
| partitiivi | rotiskoa | rotiskoja |
| akkusatiivi | rotisko; rotiskon |
rotiskot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rotiskossa | rotiskoissa |
| elatiivi | rotiskosta | rotiskoista |
| illatiivi | rotiskoon | rotiskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rotiskolla | rotiskoilla |
| ablatiivi | rotiskolta | rotiskoilta |
| allatiivi | rotiskolle | rotiskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rotiskona | rotiskoina |
| translatiivi | rotiskoksi | rotiskoiksi |
| abessiivi | rotiskotta | rotiskoitta |
| instruktiivi | – | rotiskoin |
| komitatiivi | – | rotiskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rotisko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. rohjo
|
Ks. romu |
Aiheesta muualla
muokkaa- rotisko Kielitoimiston sanakirjassa