Katso myös: Romu

Suomi muokkaa

 
Romua

Substantiivi muokkaa

romu (1)

  1. erityisesti metallista koostuva jäte
  2. huonokuntoinen tai hylätty auto
    tienvarressa seisova romu
  3. kehno tai tarpeeton tavara

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈromu/
  • tavutus: ro‧mu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romu romut
genetiivi romun romujen
partitiivi romua romuja
akkusatiivi romu;
romun
romut
sisäpaikallissijat
inessiivi romussa romuissa
elatiivi romusta romuista
illatiivi romuun romuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi romulla romuilla
ablatiivi romulta romuilta
allatiivi romulle romuille
muut sijamuodot
essiivi romuna romuina
translatiivi romuksi romuiksi
abessiivi romutta romuitta
instruktiivi romuin
komitatiivi romuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo romu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

avaruusromu, peltiromu, rautaromu, romuarvo, romuauto, romukasa, romukauppa, romukauppias, romukeräys, romukoppa, romukuorma, romuliike, romumetalli, romunkerääjä, romuralli, romurauta, romuvarasto

Aiheesta muualla muokkaa

  • romu Kielitoimiston sanakirjassa

Ambai muokkaa

Substantiivi muokkaa

romu

  1. lintu