ruikuttaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- henkilö, joka ruikuttaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrui̯kut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: rui‧kut‧ta‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruikuttaja | ruikuttajat |
| genetiivi | ruikuttajan | ruikuttajien (ruikuttajain) |
| partitiivi | ruikuttajaa | ruikuttajia |
| akkusatiivi | ruikuttaja; ruikuttajan |
ruikuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruikuttajassa | ruikuttajissa |
| elatiivi | ruikuttajasta | ruikuttajista |
| illatiivi | ruikuttajaan | ruikuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruikuttajalla | ruikuttajilla |
| ablatiivi | ruikuttajalta | ruikuttajilta |
| allatiivi | ruikuttajalle | ruikuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruikuttajana | ruikuttajina |
| translatiivi | ruikuttajaksi | ruikuttajiksi |
| abessiivi | ruikuttajatta | ruikuttajitta |
| instruktiivi | – | ruikuttajin |
| komitatiivi | – | ruikuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruikuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka ruikuttaa
|
Ks. valittaja |
Aiheesta muualla
muokkaa- ruikuttaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10