Wikipedia
Katso artikkeli Rukoilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

rukoilu (2)

  1. rukoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrukoi̯lu/
  • tavutus: ru‧koi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rukoilu rukoilut
genetiivi rukoilun rukoilujen
rukoiluiden
rukoiluitten
partitiivi rukoilua rukoiluita
rukoiluja
akkusatiivi rukoilu;
rukoilun
rukoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi rukoilussa rukoiluissa
elatiivi rukoilusta rukoiluista
illatiivi rukoiluun rukoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rukoilulla rukoiluilla
ablatiivi rukoilulta rukoiluilta
allatiivi rukoilulle rukoiluille
muut sijamuodot
essiivi rukoiluna rukoiluina
translatiivi rukoiluksi rukoiluiksi
abessiivi rukoilutta rukoiluitta
instruktiivi rukoiluin
komitatiivi rukoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rukoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi rukoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rukoilu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 21, 1076 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa