rukoilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarukoilu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrukoi̯lu/
- tavutus: ru‧koi‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rukoilu | rukoilut |
genetiivi | rukoilun | rukoilujen rukoiluiden rukoiluitten |
partitiivi | rukoilua | rukoiluita rukoiluja |
akkusatiivi | rukoilu; rukoilun |
rukoilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rukoilussa | rukoiluissa |
elatiivi | rukoilusta | rukoiluista |
illatiivi | rukoiluun | rukoiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rukoilulla | rukoiluilla |
ablatiivi | rukoilulta | rukoiluilta |
allatiivi | rukoilulle | rukoiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rukoiluna | rukoiluina |
translatiivi | rukoiluksi | rukoiluiksi |
abessiivi | rukoilutta | rukoiluitta |
instruktiivi | – | rukoiluin |
komitatiivi | – | rukoiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rukoilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. rukoileminen
|