Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruletti (5-C)

  1. uhkapeli, jossa yritetään etukäteen arvata rulettikiekolla ja metallikuulalla arvottuja numeroita
    Kasinolla pelattiin rulettia ja korttipelejä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrulet̪ːi/
  • tavutus: ru‧let‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruletti ruletit
genetiivi ruletin rulettien
(rulettein)
partitiivi rulettia ruletteja
akkusatiivi ruletti;
ruletin
ruletit
sisäpaikallissijat
inessiivi ruletissa ruleteissa
elatiivi ruletista ruleteista
illatiivi rulettiin ruletteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruletilla ruleteilla
ablatiivi ruletilta ruleteilta
allatiivi ruletille ruleteille
muut sijamuodot
essiivi rulettina ruletteina
translatiivi ruletiksi ruleteiksi
abessiivi ruletitta ruleteitta
instruktiivi ruletein
komitatiivi ruletteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruleti-
vahva vartalo ruletti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruletti Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

ruletti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rulettaa