rummuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarummuttaminen (38)
- teonnimi verbistä rummuttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rummuttaminen | rummuttamiset |
| genetiivi | rummuttamisen | rummuttamisten rummuttamisien |
| partitiivi | rummuttamista | rummuttamisia |
| akkusatiivi | rummuttaminen; rummuttamisen |
rummuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rummuttamisessa | rummuttamisissa |
| elatiivi | rummuttamisesta | rummuttamisista |
| illatiivi | rummuttamiseen | rummuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rummuttamisella | rummuttamisilla |
| ablatiivi | rummuttamiselta | rummuttamisilta |
| allatiivi | rummuttamiselle | rummuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rummuttamisena (rummuttamisna) |
rummuttamisina |
| translatiivi | rummuttamiseksi | rummuttamisiksi |
| abessiivi | rummuttamisetta | rummuttamisitta |
| instruktiivi | – | rummuttamisin |
| komitatiivi | – | rummuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rummuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rummuttamis- | |