rummutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarummutus (39)
- rummuttaminen
- (kuvaannollisesti) julki tuominen, tukeminen, mainostaminen
- jatkuva rummutus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrumːut̪us/
- tavutus: rum‧mu‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rummutus | rummutukset |
genetiivi | rummutuksen | rummutusten rummutuksien |
partitiivi | rummutusta | rummutuksia |
akkusatiivi | rummutus; rummutuksen |
rummutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rummutuksessa | rummutuksissa |
elatiivi | rummutuksesta | rummutuksista |
illatiivi | rummutukseen | rummutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rummutuksella | rummutuksilla |
ablatiivi | rummutukselta | rummutuksilta |
allatiivi | rummutukselle | rummutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rummutuksena | rummutuksina |
translatiivi | rummutukseksi | rummutuksiksi |
abessiivi | rummutuksetta | rummutuksitta |
instruktiivi | – | rummutuksin |
komitatiivi | – | rummutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rummutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rummutus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. rummuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rummutus Kielitoimiston sanakirjassa