Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rummutus (39)

  1. rummuttaminen
  2. (kuvaannollisesti) julki tuominen, tukeminen, mainostaminen
    jatkuva rummutus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrumːut̪us/
  • tavutus: rum‧mu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rummutus rummutukset
genetiivi rummutuksen rummutusten
rummutuksien
partitiivi rummutusta rummutuksia
akkusatiivi rummutus;
rummutuksen
rummutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rummutuksessa rummutuksissa
elatiivi rummutuksesta rummutuksista
illatiivi rummutukseen rummutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rummutuksella rummutuksilla
ablatiivi rummutukselta rummutuksilta
allatiivi rummutukselle rummutuksille
muut sijamuodot
essiivi rummutuksena rummutuksina
translatiivi rummutukseksi rummutuksiksi
abessiivi rummutuksetta rummutuksitta
instruktiivi rummutuksin
komitatiivi rummutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rummutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rummutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rummuttaa (rummut- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa