Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

runoilu (2)

  1. runoileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrunoi̯lu/
  • tavutus: ru‧noi‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runoilu runoilut
genetiivi runoilun runoilujen
runoiluiden
runoiluitten
partitiivi runoilua runoiluita
runoiluja
akkusatiivi runoilu;
runoilun
runoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi runoilussa runoiluissa
elatiivi runoilusta runoiluista
illatiivi runoiluun runoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi runoilulla runoiluilla
ablatiivi runoilulta runoiluilta
allatiivi runoilulle runoiluille
muut sijamuodot
essiivi runoiluna runoiluina
translatiivi runoiluksi runoiluiksi
abessiivi runoilutta runoiluitta
instruktiivi runoiluin
komitatiivi runoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo runoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • runoilu Kielitoimiston sanakirjassa