Wikipedia
Katso artikkeli Ruotu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruotu (1-F)

  1. (historia) maaseudulla muutaman talon muodostama ryhmä, jolla oli yhteinen vastuu sotamiehen tai köyhäinhoidon järjestämisessä
  2. (historia) Ruotsin armeijan 12–20 miehen yksikkö, ratsuväessä 16 miestä
  3. (sodankäynti) laivaston joukkuetta vastaava osasto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruo̯t̪u/
  • tavutus: ruo‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruotu ruodut
genetiivi ruodun ruotujen
partitiivi ruotua ruotuja
akkusatiivi ruotu;
ruodun
ruodut
sisäpaikallissijat
inessiivi ruodussa ruoduissa
elatiivi ruodusta ruoduista
illatiivi ruotuun ruotuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruodulla ruoduilla
ablatiivi ruodulta ruoduilta
allatiivi ruodulle ruoduille
muut sijamuodot
essiivi ruotuna ruotuina
translatiivi ruoduksi ruoduiksi
abessiivi ruodutta ruoduitta
instruktiivi ruoduin
komitatiivi ruotuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruodu-
vahva vartalo ruotu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ruotujako, ruotujakolaitos, ruotukaveri, ruoturintama, ruotutila, ruotutilallinen, ruotu-ukko, ruotuväki, vaivaisruotu

Idiomit muokkaa

  • palata ruotuun
  1. palata sovitulle linjalle tms.

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruotu Kielitoimiston sanakirjassa